Näytön arviointi oikeudenkäynnissä – lyhyt oppimäärä

 

Mieti puhelimen tuotearvostelua. Siinä arviodaan esimerkiksi käytettävyys, suorituskyky, kamera sekä puhelimen koko ja paino. Tämän perusteella puhelimelle annetaan kokonaisarvosana, vaikkapa neljä tähteä. Oikeudenkäynnissä näytön arviointi suoritetaan vastaavasti. Tuomari arvioi jokaista asiakirjaa, esinettä ja kertomusta yksitellen, minkä jälkeen hän punnitsee kaikkea todistelua yhdessä ja tekee johtopäätöksensä.

Riitajutun aluksi asianajajan on arvioitava siihen liittyvä todistelu samalla tavalla jo ennen oikeudenkäyntiin ryhtymistä. Vain siten asianajaja voi antaa asiakkaalleen neuvon, pitäisikö jutun mennä oikeuteen, pitäisikö se sopia vai pitäisikö siitä luopua.

Näytön arviointi on verrattavissa tuotearvosteluun.

Näytön arviointi alkaa perehtymällä väitteisiin tapahtumista

Puhelimen valmistaja esittää väitteitä teknisistä läpimurroista. Tuotearvostelijan tehtäväksi jää arvioida, lunastaako laite valmistajan lupaukset. Tuomarilla on vastaava tehtävä. Oikeudenkäynnin aloittaja (kantaja tai hakija) väittää, että on tapahtunut jotain, minkä perusteella tuomarin on hyväksyttävä hänen vaatimuksensa.

Asuntokaupan jälkeisessä oikeudenkäynnissä ostajan väite voi koskea esimerkiksi sitä, että myyjä on jättänyt kertomatta kosteusvauriosta. Tähän myyjä saattaa väittää, että hän ei tiennyt kosteusvauriosta. Väitteidensä tueksi ostaja (eli kantaja) ja myyjä (eli vastaaja) esittävät todistelua väitteidensä tueksi. Tuomio perustuu esitettyyn väitteeseen, jos riidan osapuoli on esittänyt siitä ”uskottavan näytön” (oikeudenkäymiskaari 17 luku 2 §:n 2 momentti).

Näytön arviointi todiste kerrallaan

Oikeuden istunnossa eli pääkäsittelyssä ostaja kertoo tuomarille, että ennen kauppaa myyjä ei ollut puhunut mitään kosteudesta. Ostaja kertoo alkaneensa kauppojen jälkeen epäillä kosteusvauriota ja ryhtyneensä selvittämään asiaa. Ostajan mielestä asunnossa alkoi kauppaa seuranneena keväänä haista home niin voimakkaasti, että myyjän oli pitänyt tietää vauriosta. Kertomuksensa tueksi ostaja esittää tuomarille asunnon myyntiesitteen sekä kauppakirjan, joissa ei mainita kosteusvaurioista. Lisäksi hän esittää remonttifirman raportin, joka sisältää selostuksen ja kuvat asunnosta löytyneestä kosteusvauriosta. Raportissa ei mainita mitään homeen hajusta. Myöskään raportin laatinut remonttifirman insinööri ei muista haistaneensa homeen hajua asunnossa.

Vuorollaan myyjä kertoo tuomarille yllättyneensä ostajan ilmoituksesta, että asunnosta on löytynyt kosteusvaurio. Hän kertoo olleensa ”taivaan tietämätön” kosteudesta. Oman kertomuksensa tueksi myyjä esittää kolmen vuoden takaisen kosteustarkastusraportin, joka on asuntoyhtiön teettämä. Siinä asunto on saanut puhtaat paperit. Myyjän kertomusta tukee myös asunnossa väliaikaisesti asunut vuokralainen, joka kertoo tuomarille asuneensa asunnossa ongelmitta vajaa vuosi sitten.

Tuomarin tehtävänä on ”perusteellisesti ja tasapuolisesti” arvioitava, kuinka vahvana näyttönä hän kutakin kertomusta ja asiakirjaa pitää (oikeudenkäymiskaari 17 luku 1 §:n 2 momentti). Tuomarin harkinta on vapaata, mutta korkein oikeus on ratkaisuissaan esittänyt kriteereitä, joiden mukaan todistajankertomusten uskottavuutta tulisi arvioida. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä ilmenee, että kertomuksen uskottavuutta ei voida päätellä sen perusteella, kuinka varma kertoja itse näyttää tai kuulostaa olevan asiastaan. Seuraavat ominaisuudet taas osoittavat siihen suuntaan, että kertomus on uskottava:

• Yksityiskohtainen, selväpiirteinen ja johdonmukainen
• Ei sisällä mahdottomia tai liioittelevia piirteitä
• Ei kuulosta ulkoa opetellulta

Katso esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2013:96, jonka asiasanana oli ensimmäistä kertaa korkeimman oikeuden historiassa ”näytön arviointi”.

Todistelun kokonaisuuden punninta

Näytön arviointi jatkuu siten, että tuomari arvioi todisteiden merkityksen kokonaisuutena. Esimerkissämme tuomarin mielestä on toisaalta uskottavaa, että asunnosta on kaupanteon jälkeen löytynyt kosteusvaurio. Myyjän ja tämän vuokralaisen kertomusten perusteella hän pitää toisaalta uskottavana, että myyjä ei ollut tiennyt vauriosta. Kun tuomari on näyttöä arvioimalla selvittänyt, mitä riidassa on tapahtunut, hän voi soveltaa asuntokauppalain pykäliä näihin tapahtumiin. Usein lain soveltaminen sujuu tällaisessa tapauksessa tuomarilta rutiinilla.

Samalla tavalla puhelimen ostaja voi tehdä mieltymyksiinsä perustuen ostopäätöksensä, kun tuotearvostelu on tehty suunnitelmallisesti ja objektiivisesti.

 

 

Asianajotoimisto Honkanen & Piispanen yrittäjille ja yrityksille | 050 3740 323